Riippumaton aika ei ole enää riippumatotonta aikaa. Hankimme matkamme oleellisimman tarvikkeen – kahden kestävän lepopaikan. Toivottavasti löydämme kestäviä puita päiväuniemme tueksi. Viikon päästä alamme totutella kiskojen kolkkeeseen elinpiirimme supistuessa junan hyttiin toisiaan epämääräisesti seuraavien päivien virrassa. Häivymme aika ajoin digitaalisesti maailmassa, menetämme tietoisuuden vallitsevasta ajasta ja matkamme määränpäästä. Auringon nousut ja laskut rytmittävät ajankulua.
Totta vai haavetta vain? Muutamien viikkojen tiedämme enemmän tai tiedämme tietävämme vähemmän.
Hyvää matkaa 🙂
TykkääTykkää