Riippumaton joulu Koh Samuin saarella ja perinteiset jouluruokaöverit vaativat riippumaton liikkeelle tapaninpäivänä.
Liikkuminen aloitettiin kevyesti: ensin ilmastoidulla tilataksilla lauttasatamaan, lautalla yli mantereen puolelle ja bussin kyytiin. Kävelyosuus rinkka selässä tulisi vasta myöhemmin.
Pikavuorolla läpi pimeän illan
Bussi paineli hyvää vauhtia pohjoiseen sateen piiskatessa sen ikkunoihin. Ilmastointi paahtoi täydellä teholla, mikä sai matkustajat käpertymään vilttien sisään ja riippumaton rouvashenkilön vetämään rinkan vakiovarusteena olevat villasukat jalkaansa. Kuljettaja veti pahaenteisesti päälleen paksun talvitakin, sillä taifuunin häntä oli viilentänyt ulkoilmankin lämpötilan kahteenkymmeneen asteeseen.
Bussi kiisi pimeydessä tauotta kohti Bangkokia. Puolenyön jälkeen tienviitat kertoivat riippumattoman ajan kohdekaupungin Pratchuap Khiri Khanin lähestyvän, kun auto yllättäen kaartoi jättimäisen liikennekeskuksen pihaan: oli yömatkalaisen aterian aika. (Toim. huom. Joulunahan saa yölläkin syödä.)
Matkustajat ohjattiin valmiiksi katettuihin pöytiin, joissa riisivadin seurana oli erilaisia liha- ja kasviskulhoja pyörivällä tarjoilualustalla. Kun kymmenes matkustaja oli saatu istutettua pöytään, kukin kauhoi itselleen pyörivältä tasolla ruoka-annoksen, lusikoi ruuan naamaansa ja poistui pöydästä muutaman minuutin kuluttua, jotta uusi kymmenikkö saataisiin nauttimaan yöpalaansa.
Tehoruokailun jälkeen jatkettiin matkaa vielä tunnin verran, kunnes riippumattoman ajan määränpää saavutettiin noin puoli kahdelta aamuyöllä. Koko muu bussilasti suunnisti kohden Bangkokin aamua.
Valopilkkuja kaupungin yössä
Bussi pullautti sisuksistaan kaksi pöllämystynyttä rinkkareissaajaa kaupungin kohdalle valtatien varteen. Siinäpä olisi ensin nelikaistatietä ylitettäväksi ja toista tallusteltavaksi useamman kilometrin verran. Onneksi ei tarvitsisi vaeltaa kahdestaan, sillä kulkukoira-armeija haistoi tuoretta länkkärilihaa peloteltavaksi äänihuulten avaamisharjoituksilla.
Riippumaton herrahenkilö harppoi pitkine koipineen edellä ja rouva tarpoi motkottaen perässä. Sanomattakin lienee selvää, että kumpikin muisti, kuinka samankaltaisia, keskinäistä kommunikatiivista kompetenssia koettelevia hetkiä pimeässä on eletty ennenkin.
Rouvashenkilö ilmoitti kohteliaasti ja selkeästi artikuloiden, että arvostaisi autokyytiä hostellille. Herrahenkilö tarttui pyyntöön ja haki rauhanomaista ratkaisua yrittämällä soittaa majapaikkaan – jonka numero ei ollut käytössä.
Ja silloin, kas, mikäs loistaakaan pimeässä? Kaikkien janoisten ja hädänalaisten sankari, yötäpäivää auki oleva supermarket 7-Eleven. Sieltähän henkilökunta tilaisi väsyneille vaeltajille taksin. Ystävällinen myyjä soitteli puhelun jos toisenkin, mutta taksikyytiä ei yöaikaan järjestynyt. Myyjällä riitti kuitenkin luovaa ongelmanratkaisukykyä, joten eipä aikaakaan, kun kaupan pihaan kurvasi auto vilkkuvalot katolla. Poliisi auttaa ihmisiä hädässä.
Skootterilla paikalle saapunut poliisin partiopari selvitti tilannetta aikansa kolmelle autolla saapuneelle kenttäjohtajalle. Vaarattomat turistit olisi saatava pois yölliseltä kadulta. Aikansa tilannetta arvioituaan ylin johtaja päätti, että olisi yhteiskuvan aika. Niinpä riippumaton kaksikko poseerasi poliisijohdon seurana 7-Elevenin valojen loisteessa. Kuvaussession jälkeen kaksikko ohjattiin poliisiauton takapenkille.
Partiopari aurasi skootterilla tyhjää tietä aution kaupungin läpi, kun riippumaton kaksikko saapui hostellille vaatimattomasti poliisiauton valojen välkkeessä. Ennen kuin päästiin kiittelemään poliisia erinomaisesta yhteistyöstä, oli kuitenkin otettava yhteiskuva muistoksi yöllisestä avustustehtävästä. Siispä kerran vielä asettauduttiin riviin hymyilemään poliisikameralle. Riippumaton aika sai kirjata jälleen uuden matkustustavan päiväkirjaansa.
Riippumaton aika 