Varhainen hitaasti valkeneva sunnuntaiaamu. Tummanvihreä juna sylkee sisuksistaan muutaman matkustajan Mongolian heräilevään pääkaupunkiin. Valtaosa matkustajista jatkaa kohti Pekingiä. Meidät vastaanottava Ulan Bator on nopeasti kasvava ja kehittyvä miljoonakaupunki, jota ympäröivät suuret rakennustyömaat. Uusille pääkaupunkilaisille tarvitaan koteja, vettä, viemäreitä ja teitä. Sunnuntaiaamun liikenne vaikuttaa hallittavalta, mutta arkisin laaksoon suuntaava japanilaisautojen kolonna tukkii kadut ja runsaasta hydridikannasta huolimatta pilaa raikkaan vuoristoilman.
Maaseudulla aurinko paistaa häikäisevän kirkkaasti. Vastasatanut pakkaslumi, huikaiseva valo ja laaksoihin rakennetut jurttaleirit luovat tunnelman elokuvan kulisseissa liikkumisesta. Täällä nomadius on edelleen liikkuvaa elämäntapaa vuodenaikojen vaihtelun rytmissä. Hevoset, lampaat ja miljoonat muut eläimet seuraavat paimentolaisten mukana kodin siirtyessä pakettiauton lavalla uuteen, suojaisempaan paikkaan talveksi kevään tuloa odottamaan.
Mongolia on kokenut suurvalta-ajat ja hajaannuksen kaudet, monet valloitukset ja valloittajat. Maata ovat johtaneet hirmuhallitsijat, sukudynastiat, kommunismin aatteen levittäjät ja shamanistisiin neuvonantajiin luottavat johtajat. Buddhalaisuus on kuitenkin koko ajan läsnä ihmisten arjessa ja kullanhohtavissa temppeleissä näkyvissä tai piilossa, sallittuna tai kiellettynä, arvostettuna tai vainottuna. Tämän päivän Mongolia luottaa demokratiaan ja talouskasvuun. Maan luonnonvarat ovat mittaamattomat, ja niiden hyödyntämistä johtaa uusi liikemiestaustainen presidentti. Mongolia kurkottaa tulevaisuuteen suurvaltojen välissä.
Arkiaamu Ulan Batorissa. Juna kirskahtaa liikkeelle minuutilleen aikataulussa. Aamuaurinko valaisee vuorten rinteet kaupungin ympärillä. Vähitellen maisemat muuttuvat loputtomaksi autiomaaksi, jossa dinosaurukset aikanaan elelivät trooppisessa ympäristössä. Ilmasto muuttui. Gobi on nyt lähes autio.
Riippumaton aika 